Viisi naista kappelissa
Kantaesitys Helsingin juhlaviikoilla syyskuussa 2012, Espoon Sello-salissa
​
Libretto Erik Söderblom, Arto Seppälän näytelmän pohjalta.
​
Kapellimestari John Storgårds
Ohjaus Vilppu Kiljunen
Visualisointi Sampo Pyhälä
Valosuunnittelu Jani-Matti Salo
Pukusuunnittelu Marja Uusitalo
Korrepetiittori Harri Karri
Tuottaja Risto Hirvonen
Ohjaaja-assistentti Mirva Koivukangas
Tekniikka Sellosalin tekniikka
Solistit
Lahja Siren
Hedvig Paulig
Marja Niiranen
Eeva-Maria Kopp
Maija Räsänen
Virpi Räisänen
Sirkka Räsänen
Riikka Rantanen
Salme Räsänen
Eeva-Kaarina Vilke
​
Orkesteri
Lapin kamariorkesteri
Vierailevat muusikot
Minnaleena Jankko, harppu
Veli Kujala, Harmonikka
Harri Karri, kosketinsoittimet
​
Yhteistyössä: Helsingin juhlaviikot / Lapin Kamariorkesteri / Suomalainen Kamariooppera
Synopsis
​
Viisi naista on kokoontunut siunauskappeliin saattamaan itsemurhan tehnyttä myyntimies Kalervo Räsästä. Kalervo on päättänyt järjestää tämän kohtaamisen elämänsä läheisimmille ihmisille jo ennen kuolemaansa. Kutsuttuja on vainajan äiti, miehen entinen sekä nykyinen vaimo, rakastajatar ja viimeinen unelmien kohde, sairaanhoitaja.
Naisten kohtaaminen kappelissa on itse kullekin yllättävä ja lopultakaan kukaan naisista ei näytä täysin tuntevan tätä ristiriitaista, menevää Kalervo Räsästä. Arto Seppälän luoma jännittävät ristiriitaiset naishahmot nostavatkin kuolleen Kalervo Räsäsen oopperan keskipisteeseen.
Synkästä aiheestaan huolimatta Viisi naista kappelissa on groteski komedia, tragikomedia ja sisältää jopa farssin ainekset, kuten kirjailija itse tekstiään on kuvannut.
Säveltäjän mietteitä
​
Ooppera viidelle naissolistille tuo ensimmäisenä mieleeni oman kotijumalani Richard Straussin. Strauss rakasti naisääniä, hänen laajassa oopperatuotannossaan miesroolit jäävät sivuosaan. Tämän takia tartuin ilomielin tilaisuuteen säveltää oopperan naisille. Arto Seppälän menestysnäytelmään perustuva libretto ei kuitenkaan syntynyt itsestään. Sävellystyö venyi vuosien mittaiseksi ja libretistikin ehti matkan varrella vaihtua. Lopulta Erik Söderblom muokkasi näytelmästä sellaisen libreton, joka oli mahdollista sävelittää.
Oopperan viisi naista saavat jokainen seurakseen karakteristiset soittimet, joiden avulla reflektoidaan ihmissuhteita silloin kun sanat eivät riitä. Sinfoniettakokoisen orkesterin lisäksi erityisaseman saavat huilu, fagotti, harppu, harmonikka ja cembalo. Tämä kvintetti on oopperan musiikissa yhtä tärkeässä asemassa laulajattarien kanssa. Lavan henkilöhahmot, rakastajatar, saavuttamaton ihastus, entinen vaimo, vaimo ja äiti ovat saapuneet miehen hautajaisiin kukin omissa ajatuksissaan. Musiikki yhdistää naisten erilaiset näkemykset kuolleesta miehestä soivaksi kuvaksi. Siinä missä libreton lauseet käsittelevät välillä arkisiakin asioita, kertoo musiikki tunteista. Tilanteen luoman makaaberin huumorin ohessa on muistettava myös mm. kuinka traagista on olla oman lapsensa hautajaisissa.