Viisi naista kappelissa

Kantaesitys Helsingin juhlaviikoilla syyskuussa 2012, Espoon Sello-salissa

Libretto Erik Söderblom, Arto Seppälän näytelmän pohjalta.

Kapellimestari John Storgårds

Ohjaus Vilppu Kiljunen

Visualisointi Sampo Pyhälä

Valosuunnittelu Jani-Matti Salo

Pukusuunnittelu Marja Uusitalo

Korrepetiittori Harri Karri

Tuottaja Risto Hirvonen

Ohjaaja-assistentti Mirva Koivukangas

Tekniikka Sellosalin tekniikka

 

 

Solistit

Lahja Siren

Hedvig Paulig

Marja Niiranen

Eeva-Maria Kopp

Maija Räsänen

Virpi Räisänen

Sirkka Räsänen

Riikka Rantanen

Salme Räsänen

Eeva-Kaarina Vilke

Orkesteri

Lapin kamariorkesteri

Vierailevat muusikot

Minnaleena Jankko, harppu

Veli Kujala, Harmonikka

Harri Karri, kosketinsoittimet

Yhteistyössä: Helsingin juhlaviikot / Lapin Kamariorkesteri / Suomalainen Kamariooppera

 

Synopsis

Viisi naista on kokoontunut siunauskappeliin saattamaan itsemurhan tehnyttä myyntimies Kalervo Räsästä. Kalervo on päättänyt järjestää tämän kohtaamisen elämänsä läheisimmille ihmisille jo ennen kuolemaansa. Kutsuttuja on vainajan äiti, miehen entinen sekä nykyinen vaimo, rakastajatar ja viimeinen unelmien kohde, sairaanhoitaja.
Naisten kohtaaminen kappelissa on itse kullekin yllättävä ja lopultakaan kukaan naisista ei näytä täysin tuntevan tätä ristiriitaista, menevää Kalervo Räsästä. Arto Seppälän luoma jännittävät ristiriitaiset naishahmot nostavatkin kuolleen Kalervo Räsäsen oopperan keskipisteeseen.

 

Synkästä aiheestaan huolimatta Viisi naista kappelissa on groteski komedia, tragikomedia ja sisältää jopa farssin ainekset, kuten kirjailija itse tekstiään on kuvannut.

Säveltäjän mietteitä

Ooppera viidelle naissolistille tuo ensimmäisenä mieleeni oman kotijumalani Richard Straussin. Strauss rakasti naisääniä, hänen laajassa oopperatuotannossaan miesroolit jäävät sivuosaan. Tämän takia tartuin ilomielin tilaisuuteen säveltää oopperan naisille. Arto Seppälän menestysnäytelmään perustuva libretto ei kuitenkaan syntynyt itsestään. Sävellystyö venyi vuosien mittaiseksi ja libretistikin ehti matkan varrella vaihtua. Lopulta Erik Söderblom muokkasi näytelmästä sellaisen libreton, joka oli mahdollista sävelittää.


Oopperan viisi naista saavat jokainen seurakseen karakteristiset soittimet, joiden avulla reflektoidaan ihmissuhteita silloin kun sanat eivät riitä. Sinfoniettakokoisen orkesterin lisäksi erityisaseman saavat huilu, fagotti, harppu, harmonikka ja cembalo. Tämä kvintetti on oopperan musiikissa yhtä tärkeässä asemassa laulajattarien kanssa. Lavan henkilöhahmot, rakastajatar, saavuttamaton ihastus, entinen vaimo, vaimo ja äiti ovat saapuneet miehen hautajaisiin kukin omissa ajatuksissaan. Musiikki yhdistää naisten erilaiset näkemykset kuolleesta miehestä soivaksi kuvaksi. Siinä missä libreton lauseet käsittelevät välillä arkisiakin asioita, kertoo musiikki tunteista. Tilanteen luoman makaaberin huumorin ohessa on muistettava myös mm. kuinka traagista on olla oman lapsensa hautajaisissa.